23.1.2014

Enemmän zombeja

Tässä jaksossa meiän postaustahti on ollu vähän epämääränen, koska tuntuu et ne kurssit kun ollaan koneella, on niin tylsiä, ettei niistä viitti kirjottaa ja äänituotannosta ei oo vaan jotenki tullu mitää erityistä inspiraatioo postauksiin. Ja ite oon tän blogin pitämisessä ollu vähä vähemmän yksityiselämäni tai oman nassuni päivittämisen ympärillä (tietysti tää päivitys taas on pelkkää sellasta..), mut toki jos joku myöntää siitä kiinnostuvansa, nii ehkä siihenki voi panostaa.. :D Onneks ei oo enää kun yks kokonainen viikko jäljellä tätä jaksoo, ku vähän on alkanu jo tympiin tää sama setti. Vaikka tylsää ei kyllä ollu koulussa tänäänkää, kun juostiin karkuun zombeja ja äänitettiin hiljasuutta.
Pystyyköhän kukaan oleen samaistumatta tähän kesän kaipuuseen. Joka kerta ku pääsee vähän muisteleen, nii tulee vaa lisää ihania asioita mieleen. Tänään rupesin miettiin, miten kivaa voi olla kun sataa. Siis kun on lämmin. Ja sit miten kivaa on se, kun heräät ja meet ulos tai parvekkeelle juomaan aamukahvia, eikä se jäähdy, puhumattakaan siitä, ettei itelleen tuu kylmä. Toisaalta mua kyllä piristää ihan vaan sekin, kun nyt jo päivällä paistava aurinko häikäsee. Tulee parempi mieli.

18.1.2014

Seinät kaatuu saa

Eilinen eli perjantai oli yks kivoimmista päivistä/illoista ikinä ! Eli suunnitelmana oli lähteä Asten keikalle Helsingin Le Bonkiin ja suunnitelmahan piti.

Pienenä alustuksena, että Titan kanssa tavattiin ekan kerran samoissa merkeissä Lahden Tivolissa joulukuussa ja ollaan tunnettu noin 2 kuukauden verran. Meistä on tullu lyhyessa ajassa ihan erottamaton keikkaryhmä (ja kyllä, ollaan ryhmä, vaik meitä on vaan 2).


Hyppäsin vähän vaille seittemän junaan missä Titta oli jo valmiina, koska tuli pitemmältä asti. Helsingin päässä piti tehdä vähän shoppailua maskottia varten, maskottiapina oli rusetin tarpeessa. Törmättiin muuten Glitterissä BB-Nikoon eli Niko Saariseen, jolta kyseltiinki samalla reittiohjeita Le Bonkiin. Nikoakin vissiin vähän epäilytti meidän suuntavaistot, koska kehotti loppujen lopuks menemään navigaattorin avulla mestoille. Saatiin shoppailut tehtyä ja pienten harhaan kävelyjen jälkeen löydettiin paikalle semisti jäätyneinä.

Le Bonkista sai heti alkuun hyvän kuvan. Narikassa olleet järkkärit oli tosi mukavia, jopa kyseli papereita meidän maskotilta. Hiukan tutkailtiin paikkaa, tehtiin viime hetken valmistautumiset ja sitten istuttiin alas odottamaan keikan alkua, pojat oli tapansa mukaan myöhässä.



Keikka itessään oli loistava ! Kuultiin taas uusimmat biisit Nikeltä sekä Asten seuraava single. Kauheen vaikea sanoa, et mitä kertois ite keikasta, kun itelle se on jo niin rutiinia. Tietenkin päästiin Titan kanssa lauleskelemaa muutamia biisejä artistin kanssa ja huudettiin äänemme vähän käheiks. Jossain vaiheessa ajateltiin, et Aste aikoo kolauttaa miun ja Titan päät yhteen, ko herra kisko meitä lähemmäs toisiamme. Aste haluski vaan, et lauletaan kaikki kolmestaan samaan mikrofoniin.




Ilta vaan parani keikan jälkeen. Juteltiin Titan kanssa niitä näitä ja käytiin haastelemassa apinalaumaa (Antti eli AJ, Jyri siis Greenlink, Jani aka Aste ja tietty Nikke). Otettiin muutamat kuvat ja vaihettiin kuulumiset. Nimettiin meidän apinamaskotti Brutukseks, Niken idean mukaan ja apinalauma sai sen itselleen keikkakaveriks. Ilta sisäls muutamia ihmeellisiä hetkiä, esimerkiks ne, kun Antti ja Mika otti osan meidän yhteiskuvista. Kuvista tuli aika uniikkeja, hyväl tavalla.






En saa mitenkään puettua kaikkee tätä sanoiks, ei vaan pysty. Eilen fiilis oli sitä luokkaa, et ei haittaa vaik seinät ois kaatunu ja kaikki ois romahtanu, koska ympäril oli ne kaikki tärkeimmät. Apinalauma on miulle todella tärkee ryhmä. Tän porukan takia ollaan Titan kanssa sekopäitä, matkustetaan tuhansia kilometrejä vuodessa, saadaan fangirlmomentteja, skipataan muut menot ja ollaan vähän rahattomiakin. Silti en vaihtais hetkeekään, tää on niin tän kaiken arvosta. Vuoden eka keikka siis takana ja tästä se taas lähtee. Kiitos.

P.S. Miulle ja Titalle sanottiin, että meidän pitäs hankkia elämä sekä poikaystävät ja vaan jäädä kotiin. Tää mies ei tienny sitä, että vaik meil oiskin poikakaverit ni ne kiertäis mukana tai jäis kotiin. Ja Apinalauma on sitä meidän elämää.

17.1.2014

Taas hassuttelee vastustajaa HPK!

14.1.2014

Tosiaan kävin tiistaina elämäni ensimmäisessä lätkämatsissa jäähallissa! Kristian sai hommattua liput meille HPK-Kalpa matsiin Hämeenlinnaan. Fiilis oli kyllä aivan eri kun kattoo telkkarista. Se tunne kun näät sen kentän siin sun edessä ja niit pelaajii lämmittelemässä on aika upee. Käytiin toisellla erätauolla syömässä hotsit koska tuli kauhee nälkä kannustaessa. Sen jälkeen sai lyllertää takasi paikalleen koska oli nii täynnä, mutta en oo ikinä syöny nii hyvää ja isoo hotsii ku siel jäähalilla, pisteet sinne! Kannustettii hpk 4-2 voittoon lihapiirakan ja nakin voimalla viimesii sekuntteihin asti!

Kokeilin ensimmäistä kertaa urheilukuvausta joka osottautu vaikeemmaks mitä kuvittelin. Lainasin Emmiltä kameraa ennen reissuun lähtöö. Kuvasin koko pelin teleobjektiivilla ja kasvokuvat normilla. Saatiin päätypaikat josta oli vaikea kuvata peliä verkon takia ja teleobjektiivilla ilmeni tärähdyksiä sillä jalusta ei olisi mahtunut mukaan millään. Piti löytää oikeet säädöt jotta kuva ei ali- tai ylivalotu. Iso herkkyyttä piti nostaa todella korkeaksi 800-1600 joka aiheutti kohinaa. asetukseni olivat lähes joka kuvassa f/5 1/600 iso 1600 jotta saisin jonkun näköisen pysäytyksen liikkeeseen ja valoituksen edes jotenkin kohdilleen. Kaiken kaikkiaan erittäin opettava kokemus ja hauskaa oli. Kuvia sai poistella aika raa´alla kädellä mut muutama mukiinmenevä otos tuli. Ensi kerralla osaa taas paremmin;)

Päivän kuvasatoa:

teleobjektiivi f 4.5  1/400 iso 1600
teleobjektiivi f 4.5  1/640 iso1600
teleobjektiivi f5  1/640 iso1600
Kristianin kanssa katsomossa fiilistelyy huomatkaa huivi ja paita;)

On mulla muitakin kuulumisia teille :) Lopetin tupakin polton, tää on 4. pv ilman, jee! välillä hermot kiristää mut eipä mitää kauheempia. Oon myös alottanu autokoulun, että varokaa jos liikutte Riihimäen alueella! :D Muutto lähestyy hurjaa vauhtia. Kauheet paineet pakkaamisesta ja siivoamisesta mut oon niin innoissani. Haluun päästä jo sisustelee ja laittelee ruokaa uudessa kodissa :3 <3

8.1.2014

Verkkoviestintää

Toka viikko tammikuuta ja lomat on lomailtu. Koulu jatku verkkoviestinnän kurssilla, jossa meiän viimesimmät aiheet on ollu XHTML ja CSS. Ja jos nää on vieraita termejä, niin tosiaan näillä tehdään nettisivuja ja tyylimuotoiluja sivuihin. Tää on oikeestaan just sitä, mitä ite tykkään tehä, eli web designia. Toistaseks koodit mitä ollaan opeteltu on vasta ihan perusjuttuja, toisinsanoen sivut on rumia, mutta yksinkertasia ja nopeita tehdä. XHTML on tarkempi ja siistimpi versio HTML-koodauksesta. Opetellaan tekemään sivut sillä, koska se toimii lähes kaikissa (ainakin yleisimmissä) selaimissa, toisin kuin kaikki HTML-koodit. Meiän tehtävään kuuluu myös se, että kaikki koodi on "validia", eli koodin on läpäistävä tietyt XHTML-standardit, jotta se toimisi varmasti oikein. Vähän haastavampaa siis, kun mitä aluksi odotin. Tossa alhaalla on pari juttua, mitä oon saanu aikaseks (tosin vähän esteettisempi esimerkki mun taidoista on tän blogin ulkoasu, noi alemmat on vähän niinkun tarkotuksellakin rumia..).
Kun oltiin opeteltu tekemään sivuille rakenne, jatkettiin sivujen tyylimuotoiluihin. CSS on lyhenne sanasta Cascading Style Sheets. Sitä tarvitaan, ettei koko sivu olisi pelkkää mustaa tekstiä valkosella taustalla. Tyylimuotoiluja on järkyttävä määrä erilaisia, ja just sen takia tää homma onkin mun mielestä niin mielenkiintosta. Ite ainakin oon kokenu paljon onnistumisfiiliksiä tässä kurssissa ja mm. nimittäny itteni jumalaks tässä lajissa :D
Tässä tullaan varmasti kaikki vielä kehittyyn, joten älkää pelästykö noiden harjotustehtävien rumuutta. Ainakin tässä olis vähän esimakua siitä, mitä tässä meiän verkkoviestinnän kurssissa tehään. Ja hei, jos jotakuta kiinnostaa oppia näitä juttuja, niin netistä löytyy paljon oppaita jopa suomeks. Suosittelen perehtyyn, varsinkin kaikki bloggaajat.

Melkein tärkein juttu tästä päivästä unohtu: me allekirjotettiin Miran kanssa tänään uudet vuokrasopparit!



Teuvo, heitä pari byyrii!

Kuten kaikki jo tietävät, pikkuleijonat voittivat kultaa sunnuntaina. ONNEA! Tästä saimme Emmin kanssa idean lähteä Helsinkiin kultajuhliin maanantai-iltana. Saavuimme Helsingin jääpuistoon 18:30 aikaan, torilla palloili jo muutama ilmeisesti kovempi fani odottamassa lavan edessä sankareitamme. Poistuimme siis hetkeksi vessaan ja kauppoihin, tulimme puolen tunnin päästä takaisin jääpuistolle. Koko puisto oli täyttynyt ihmisistä. Päästii ujuttautumaan ihmisjoukon läpi lähemmäs lavaa, jotta Emmi saisi otettua kuvia (eli kaikki kuvat on Emmin ottamia). Tunnelma oli katossa, kun kaikki leijonafanit seisoivat tiiviinä joukkona huutaen ja kiljuen.



Ensimmäisenä illan aloitti juontaja joka ilmoitti että saisimme ihanan Teflon Brothersin lavalle! Ite sekosin täysin sillä kuulun fanijoukkoon. Pojat heitti pari biisii lavalla, jonka jälkee alko juhlinta, LEIJONAT LAVALLE! Sai huutaa äänensä kipeäksi. Oltiin Emmin kanssa huvituneita meidän takana seisoskelevista jätkistä, kuultiin niiltä illan paras kannustushuuto "Teuvoo ooo oo, heitä pari byyrii ooo oo!" Tää on soinut sit päässä siitä asti! Leijonat huoltojoukkoi myöten saapu stagelle ja muutamaa haastateltiin erikseen. Kun leijonat oli kaikki lavalla paikalla saatiin vielä Ruudolf ja Karri Koira messii mukaa ja heti sen jälkeen JVG. Voitolla yöhön!











Porukka rupes sitte häipyy jääpuistosta niin bongattiin Emmin kanssa YLEn kameramiehet ja käytiin vähän jututtaa mielenkiinnosta. Sen jälkeen suunnattiin mäkkäriin syömään ja lähettiin junal kotia kohti. Mahtavat fiilikset jäi reissusta väsymykset huolimatta. Ei harmita yhtään, että lähettii.

7.1.2014

Maailmanlopun jälkeinen vuos paketissa

Onneks maailma ei loppunu sillo vuonna 2012, koska paljon ois jääny kokematta. Ajattelin, et tarinoin vähä miun joululomasta iha vaa senki takia, et kuvasaldoks tolt parilt viikolt jäi reilu 1000 kuvaa, hups. Jos kertoisin tarkkaan mitä kaikkea tein ja jätin tekemättä ni tän postauksen mitta ois about kilometri ni en tylsistytä ketään niillä stooreilla.

Loman aikana oli muutamii tosi kivoi päivii, mut suurimman osan ajasta olin tekemättä mitään järkevää, harmi sinänsä, vaikka se tavallaa varmaa kuuluuki lomaan. Vietin aikaa muutamien kavereiden kanssa, eksyin Imatran köyhään yöelämään kerran, leikin pikkuveljen tyttöystävän lapsen kanssa, valokuvasin ja katoin leffoja.





Kävin myös urheilutapahtumis valokuvailemas: Mini Voima Cup eli päivän mittanen Imatran oma salibandyturnee, kaks Ketterän peliä ja SaiPan yks matsi. Kuvia tuli kiitettävä määrä, suurimman osan kuvan laatuun en vaa oo tyytyväine. Masentavaa huomata jälkikätee, et osa kuvista on jotain järkyttävää, mut tavallaan se motivoi lisää. Ainaki hommassa on haastetta ja joka kerta vannon, et ens kerral tulee parempia kuvia. Asenne on tossa tärkee, koska muutenha en enää koskis ees rakkaaseen kameraan missään urheilutapahtumas.





Vuosi 2013 oli hieno ja omalla tavallaan myös rankka. Eihän se mistään helpoimmast pääst oo muuttaa yli 200 kilsan päähän muutamast tärkeest ihmisest ja sillosesta kodista. Ihan uus paikkakunta ja kuviot. Kaiken lisäks ekaa kertaa omillani. Enemmän kuitenkin on ollu niit hienoi juttui. Uus koulu ja sen mukana paljon uusii kavereita. Liittymine uutee urheiluseuraa, kiva joukkue ja valmennushommia. Ne monet festarit ja keikat, etenkin näin erikseen mainittuna Rock The Beach ja Iron Maiden. Kaikki ne älyttömät Linnanmäen laitteet. Muutama tärkee ihmine, jotka teki vuodest 2013 viel paremman. En rupee täs sen enemää fiilistelee, nyt pitää keskittyy tähä vuotee ja tehä täst vähintää yhtä hieno !